Kävin viime viikolla Museoviraston päätoimipisteessä Helsingissä
noutamassa väitöskirjaani varten tilaamiani aineistoja. Pääosa
tutkimusaineistoista on palaneita luita, jotka ajoittuvat roomalaiselle
rautakaudelle (1/50–350/400 jaa.). Luut ovat peräisin useasta eri kalmistosta
ja kohteet sijaitsevat laajalla rannikkovyöhykkeellä, joka ulottuu
Uudeltamaalta aina Pohjois-Pohjanmaalle saakka. Suurin osa kalmistoista on tutkittu 1900-luvun alkupuolella, mutta niistä löytyneitä luita ei
kuitenkaan ole koskaan analysoitu. Pääsyynä tähän on todennäköisesti se, että
luut ovat polttohautauksista ja sen vuoksi hajonneet hyvin pieniksi palasiksi.
Osteologian kannalta tämä hidastaa analyysejä, sillä tutkimusaineistona on
tuhansia pieniä luufragmentteja.
Kalmistoaineistojen joukossa oli odotusten mukaisesti myös polttamattomia
tai osittain krematoituja luita. Näistä on tarkoitus teettää DNA-analyysejä,
jotka toivon mukaan tuovat uutta tietoa Suomen väestökehityksestä vanhemmalla
rautakaudella. Poltettujen luiden kohdalla luista pyritään löytämään
stabiili-isotooppianalyyseihin soveltuvia näytteitä, joiden avulla pyrin
selvittämään yksilöiden alkuperää, eli onko kyseessä siirtolaisista vai
paikallisväestöstä. Osteologisten tutkimusten avulla on myös tarkoitus
tunnistaa yksilöiden ikä, sukupuoli ja terveys.
Näiden luiden analysoiminen kestää melko pitkään, mutta potentiaaliset
tutkimustulokset innostavat eteenpäin.
 |
| Takakontti täynnä tutkimusaineistoa. |
